sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Värien luomaa liikettä

Blogissa on ollut hiljaista, mikä on johtunut kiireestä blogin ulkopuolella. Tästä lisää myöhemmin.
Tällä viikolla sattui kuitenkin olemaan myös pieni väliaika ennen joogatuntia, jonka käytin hyödykseni vierailemalla Galleria Beckerissä Pertti Karjalaisen Jäljet -näyttelyssä. Karjalainen kertoo maalauksissaan käsittelevänsä värin, muodon, rakennetun pinnan ja tilan suhdetta. Hän on tehnyt kansainvälistä yhteistyötä Venäjällä vuodesta 2003 lähtien. Länsi-Siperiassa (esim. Taimyrin niemimaalla) vietetty aika sekä muun muassa Pietarin residenssityöskentely yhdistettynä suomalaiseen luotoon ovat inspiroineet Karjalaista ja tuottaneet kankaille voimakkaita värejä sekoitettuna geometrisiin ja abstrakteihin muotoihin. Karjalainen oli entuudestaan tuttu Luihin ja ytimiin -näyttelystä, joka yhdisteli suomalaisten ja taimyrilaisten taiteilijoiden teoksia. Tuolloin hänellä oli esillä muun muassa valokuvia. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tutustuin taiteilijan maalaustuotantoon. Teosnimet antavat sytykkeen kuvien tulkintaan.
Pertti Karjalainen: Suomen luontoa I-III, 2015, akryylimaalaus kankaalle.
Olin etukäteen nähnyt muutamasta teoksesta lehtikuvia, jotka houkuttelivat tutustumaan värikylläiseen näyttelyyn. Teokset ovat vuosilta 2013-2015 ja Karjalainen kertoo saaneensa inspiraationsa Jenisei-joen varrelta ja sen ympäristöstä:
"Huomioni kiinnittyi ihmisen ja koiran jättämiin jälkiin, jotka loppuivat yhtäkkiä saviseen rantahiekkaan. Vesi oli osittain huuhdellut jäljet vedenrajan siirtyessä kauemmaksi paikasta, jossa vaeltaja koirineen oli astunut veneeseen. Tästä hetkestä Siperiassa näyttelyni 'Jäljet' on saanut nimensä. Näyttelyn teokset ovat tämän matkan jälkeen syntyneitä akryylimaalauksia".
Pertti Karjalainen: Suomen luontoa II, 2015, akryylimaalaus kankaalle.
Eteistilassa on pari pientä maalausta, mutta varsinaiset katseenvangitsijat olivat ensimmäisen näyttelysalin seinällä. Suurikokoiset Suomen luontoa kuvaavat teokset olivat voimakkaista väreistään huolimatta rauhoittavia. Ihan kuin näiden perusvärien joukkoon olisi puristettu myös neljä peruselementtiä. Keltaisesta tuli mieleen maa, Suomen pellot ja syksy. 
Yksityiskohta teokesta Suomen luontoa II.
Pertti Karjalainen: Suomen luontoa III, 2015, akryylimaalaus kankaalle.
Punainen muistutti tulesta ja jostain alkuvoimaisesta. Pyöreät pallot toivat mieleen myös kuunpimennyksen ja keskellä oleva yksityiskohta näytti siltä, kuin hiilikerroksen alta olisi rapsuteltu näkyviin puhdasta punaista.
Yksityiskohta teoksesta Suomen luontoa III.
Pertti Karjalainen: Suomen luontoa I, 2015, akryylimaalaus kankaalle.
Sininen näytti tiivistäneen ilman ja veden. Yläreunassa pehmeää hattarapilveä ja alareunassa puhdasta vettä. Keskellä kenties muutama tähdenlento.
Yksityikohta teoksesta Suomen luontoa I.
Oli hauska huomata, että vaikka teokset olivat sivellintyöskentelyltään hyvin erilaisia, triptyykkiasetelmassa teokset tuntuivat täydentävän toisiaan. Keltaisessa teoksessa oli käytetty kerroksellisen ohutta ja läpikuultavaa tekniikkaa, punainen oli täynnä kontrastia ja sininen oli täytetty utuisen pehmeillä siveltimenvedoilla, muutamaa puhdasta värikenttää lukuun ottamatta. Kokonaisuus oli vaikuttava, sillä teosten koko sai aikaan sen, että värikentät ympäröivät katsehavainnon. Lähelle astuessa ja silmiä siirtelemällä sitä liikkui vain värin tuomasta tunnelmasta toiseen. 
Ikkunoiden välissä Pertti Karjalaisen: Vaikea päivä, 2014 ja oikealla Unelma talosta, 2015, akryylimaalaukset kankaalle.
Väriryöpyn jälkeen pienemmät teokset tuntuivat valjuilta. Muotokielessä ja pienissä yksityiskohdissa oli selvästi havaittavissa vaikutteita esimerkiksi alkuperäiskansoista. Pieni koko sai kuitenkin aikaan sen, että värit eivät saaneet tarpeeksi tilaa hengittää tai vaikuttaa. 
Pertti Karjalainen: Aamu, 2014, akryylimaalaus kankaalle.
Aamu teos oli yksi esimerkki siitä, kuinka 30x30 cm kangaspohja oli liian pieni aiheeseensa nähden. Abstraktit teokset, joissa pääosa annetaan väreille, tarvitsevat mielestäni suuret kankaat. Nyt teos antoi pilkahduksen järven tai meren takaa nousevasta aamuauringosta. Tuntui kuitenkin siltä kuin teos olisi ollut kasaan puristettu auringon siemen, joka odotti räjähtämistään. Pienissä teoksissa Karjalaisen sivellintyöskentely jäi mielestäni puolitiehen, ja värit huusivat enemmän tilaa laajentuakseen täyteen vaikuttavuuteensa. Olisin tarvinnut keltaista isolle kankaalle! Tämän vuoksi pienten teosten yhdistäminen diptyykeiksi tai triptyykeiksi tuntui ajoittain ajatusten paikkaamiselta: pienen teoksen ahtautta laajenettiin viereisellä teoksella. Isommat maalaukset sanoivat sanottavansa ja ottivat paikkansa seinällä tukevammin.
Pertti Karjalainen: Idän kaupunki II, 2014, akryylimaalaus kankaalle.
Karjalaisen teoksissa on havaittavissa muistumia venäläisestä avantgardesta, jonka kehitykseen vaikuttivat esimerkiksi Wassily Kandinskyn teoriat väreistä ja muodoista. Tutkimusten mukaan vauvoille ja lapsille syntyy väriaistimus jo aiemmin kuin esimerkiksi käsitys esineiden hahmottamisesta. Värit vaikuttavat siis ihmisiin hyvin varhain sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kandinskyn mukaan fyysisessä hetkessä värit "ärsyttävät" katsetta ja vetävät sitä puoleensa. Psyykkinen vaikutus syntyy pidemmän katselun tuloksena, kun värit synnyttävät tunnelmia, mielikuvia ja aistimuksia. Kandinsky kirjoitti lämpimien värisävyjen viestivän ruumiillisuudesta ja kylmien henkisyydestä. Näiden värien väliset suhteet luovat teoksiin myös liikettä. Samanlaisia reaktioita ja liikettä oli havaittavissa Karjalaisen teosten äärellä. Värit kyllä ärsyttivät katsetta ja vetivät puoleensa, mutta pienet kangaskoot eivät antaneet tarpeeksi tilaa tunnelmien tulkitsemiseen.

Värien luoma liike syntyy myös siitä, että etekin lämpimillä värisävyillä on tarve levittäytyä ympärilleen. Karjalaisen suuremmissa teoksissa liike värien, sävyjen ja muotojen kesken toimi saumattomasti ja mielenkiintoa luotiin monipuolisella sivellintyöskentelyllä.
Pertti Karjalainen: Kylä Ob-joella (vas.), 2014; Kaupunki aamulla (oik.), 2014, akryylimaalaukset kankaalle.
Kokonaisuudessaan pidin abstrakteja muotoja enemmän teoksista, joissa oli hyödynnetty geometrisuutta. Perusmuotoiset ympyrät ja kolmiot toivat järjestystä ja ryhtiä teosten väri-ilotteluihin ja rytmittivät katsomiskokemusta. Vaikka maalausten suuret kokoerot aiheuttivat ristiriitaisia tunteita olin iloinen siitä, että esimerkiksi luontokokemuksia kuvataan vielä tällaisessa muodossa. Huoneiden nurkkiin ripustetut teokset olivat hauska oivallus ja avasivat tilaa ihan uudella tavalla. Idea, jonka saatan kopioida joskus jopa omaankin kotiin. Yleensä ajattelen nurkkien sulkevan tilaa ja pysäyttävän liikettä, mutta avoimen kirjan lailla nurkissa olleet teokset käänsivät ajatuksen päinvastaiseksi. Tämän näyttelyn myötä Karjalainen taitaa mennä sinne seurataan-listalleni.

Pertti Karjalaisen Jäljet-näyttely Galleria Beckerissä 28. lokakuuta 2015 saakka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti