maanantai 27. huhtikuuta 2015

Museo jolla on sielu

Kun edellisessä postauksessa oltiin juhlatunnelmissa, tällä kertaa jatketaan oikein juhlien juhlalla. Perjantaina 24.4.2015 vietettiin nimittäin Riisa - Suomen ortodoksisen kirkkomuseon uudistetun perusnäyttelyn avajaisia. Tätä hetkeä ollaan odotettu vuosi jos toinenkin, mutta niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa. Tässä tapauksessa lause todellakin pitää paikkansa. Kun edellisessä näyttelyssä esineet olivat näytillä valkoisissa huoneissa ja pelkissä vitriineissä, yksittäiset esineet eivät kertoneet juuri mitään ortodoksisuudesta tietämättömälle. Mikä on ilma, panagia tai diskos?
Uudessa näyttelyssä ei ole yhtäkään valkoista seinää ja yläkerran näyttelytiloja on avarrettu. Tilat on jaettu eri (väri)teemoihin lähtien Bysantin alkukirkosta ja jatkaen karjalais-ortodoksisen uskon kuvaamiseen. Näyttelyssä ortodoksisuutta tarkastellaan osana kirkkovuoden kulkua ja arjen uskonnollisuutta. Tekniikkaan on panostettu ja näyttelyarkkitehtina on toiminut Partanen&Lamusuo Oy. Huoneisiin astuessa musiikki alkaa soida ja esineiden eteen siirtyessä syttyvät kohdevalot. Kosketusnäytöt antavat lisätietoa ja rakennetut interiöörit selvittävät esineiden merkitystä. 
Vedenpyhityksen ja Riisan uudistettujen näyttelytilojen siunauksen toimitti Ekumeenisen patriarkka Bartolomeos I:n valtuutuksella Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitta Cleopas. 
Pyhitettyä vettä ei säästelty, kun museonjohtaja Teresa Töntsi vihmottiin kolminkertaisesti.
Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön hallituksen puheenjohtaja, ylijohtaja Risto Ruohonen, lausui kiitoksensa sekä Suomen ortodoksiselle kirkolle että Kuopion kaupungille ja kaikille yhteistyökumppaneille. Museon kansallista ja kansainvälistä merkittävyyttä korostettiin sekä Ruohosen että metropoliitta Cleopaksen puheenvuoroissa.
Toimituksen jälkeen museonjohtaja Teresa Töntsi toivotti avajaisvieraat tervetulleiksi ja tutustumaan Pyhyyden portailla näyttelyyn. Kamera kädessä kulkiessa sai kuunnella monen suusta ihastuneita kommentteja. Pitää kuitenkin sanoa, että avajaisten väentungoksessa ja puheensorinan keskellä näyttely ei päässyt samanlaiseen pisteeseen kuin edellisenä aamuna, jolloin astuin hämärään näyttelytilaan yksin. Musiikki teki vaikutuksen ja sai aikaan kylmät väreet. Pelkkien esinetietojen tilalle oli astunut tunne ja tunnelma. 
Ensikosketus näyttelyyn on vaikuttava ja siihen voi tutustua monesta kulmasta. Taiteesta kiinnostunut voi keskittää huomionsa materiaaleihin ja aiheisiin, uskontoa tunteva voi tutustua näyttelyyn esimerkiksi kirkkovuoden kalenterin mukaan ja musiikista kiinnostunut voi kulkea kuin musiikkipolulla. Yksi vaikuttavimmista ja mielenkiintoisimmista elementeistä näyttelyssä on se, että alttarille pääsee lasiseinän vuoksi kurkistamaan nyt kuka tahansa. Kirkkoympäristössä alttari on suljettu ikonostaasin ja pyhien ovien taakse.  
Avajaistunnelmissa en millään ehtinyt keskittyä yksityiskohtiin siinä määrin kuin olisin etukäteen halunnut, joten tänne pitää tehdä tutustumiskierros ihan omalla ajalla ja itsekseen. Esillä on sekä aiemmasta näyttelystä tuttuja esineitä että säilytystystilojen kätköistä nostettuja aarteita. Näistä nostoista omia suosikkeja ovat mm. jälleenrakennuskauden ikonit.
Vasemmalta oikealle: Suomen ortodoksisen kirkkomuseon säätiön hallituksen puheenjohtaja Risto Ruohonen ja hallituksen jäsen Susanna Pettersson, Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Ruotsin ja koko Skandinavian metropoliitta Cleopas ja Riisan museonjohtaja Teresa Töntsi.
Valamon luostarin veljestöä Sergei ja Herman Valamolaisen kenotafin äärellä.
Valamon luostarin kultahippu-viiniä. Tätä tarjoiltiin museon mennessä remonttiin, joten mikäs sen osuvampaa kuin kilistellä Hipulla myös tulevat vuodet tervetulleiksi!
Kultaisin riisakoristein kuviotu julkisivu vaikutti ulkoapäin hallitsevalta, mutta ei ollut sisältäpäin lainkaan pimentävä kuten kuvittelin. Kultaiset koristeet nostavat aiempaa paremmin esille ovitekstit ja rakennuksen katolla olevan ristin. 
Avajaispäivän aikaan ehti sataa vettä ja räntääkin, mutta illan edetessä auringonvalo siivilöityi kauniisti ikkunakoristeiden lävitse. Kirkon taloudenhoitajan pestistään jo eläkkeelle siirtynyt Paavo Kokotti kunnioitti päivää soittamalla pihalla olleita kelloja. Avajaisvieraiden pikku hiljaa poistuessa ajattelin että sana kultainen kuvaa kokonaisuutta hienosti. Kultaisia muistoja, kultaisia ihmisiä, kultaisia yksityiskohtia. Tästä se kaikki vasta alkaa!
Kuvat: Henna Hietainen/Riisa - Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

Riisa - Suomen ortodoksisen kirkkomuseon Pyhyyden portailla perusnäyttely 
on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10-16 osoitteessa Karjalankatu 1, 70110 Kuopio.

Näyttelyn lisäksi tiloissa palvelevat myös museokauppa Pikku-Bysantti ja Monitoimitila Mosaiikki.

Muualla:

4 kommenttia:

  1. Oi kiitos Hurmioitunut että pääsin sinun mukanasi käymään tässä kallisarvoisessa ja harvinaisessa museossa. Se on ollut rieumun päivä kun museo taas avattiin, ja vielä uudessa ja entistä paremmassa kunnossa. Tämän tyyppiset museot kiinnostaa minua kovasti, mutta ne ovat harvinaisuuksia katollisissa maissakin. Ortodoksialla on pitkät perinteet, ei vaan hengellisessä mielessä, vaan henkisestikin kulttuurina ja elämäntapana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Donna: Uudistus on onnistunut ja toivottavasti mahdollisimman moni löytää museon jälleen pitkän kiinniolon jälkeen. Museo on muodostunut henkilökohtaisesti tärkeäksi, kun suuri osa esineistä on kulkenut käsieni kautta dokumentointitilanteessa. Nyt esineet ovat saaneet oikeasti arvoisensa interiöörin ortodoksisuuden esittelyyn. Elämyksellisyyden tuottamisessa on onnistuttu.

      Poista
  2. Siis miten upea! Hippuineen kaikkineen:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar: Ja tässä vain pienen pieni maistiainen kokonaisuudesta! Tämä pitää itse kokea musiikkeineen päivineen.

      Poista