torstai 25. syyskuuta 2014

Taiteilijatoveruutta-avajaiset

*Yhteistyössä Kuopion taidemuseo
Kuopion taidemuseossa avautui eilen Taiteilijatoveruutta -näyttely. Kokonaisuus kietoutuu neljän naistaiteilijan, Helene Schjerfbeckin, Ada Thilénin, Helena Westermarckin ja Maria Wiikin, ympärille. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Hämeenlinnan taidemuseon ja taidehistorian professori emerita Riitta Konttisen kanssa. Hämeenlinnasta näyttely on siirtynyt nyt muokattuna Kuopioon.
Ennen varsinaista näyttelyä pääsin osallistumaan kutsuvieraille tarkoitettuun avajaistilaisuuteen Kuopion kaupungintalolle. Tervehdyksensä kertoivat Kuopion kaupungin markkinointijohtaja Kirsi Soininen ja taidemuseon johtaja Aija Jaatinen.
Kuopion kaupungin markkinointijohtaja Kirsi Soininen.
Kuopion taidemuseon johtaja Aija Jaatinen.
Jaatinen kiitteli näyttelyn saamista Kuopioon, sillä harvoin on kuulema enää mahdollista järjestää näin suuria taidehistoriallisia näyttelyitä. Hän halusi myös muistuttaa, että yhä useampi nainen on nykytaiteen huipulla, eikä enää tarvitse erotella taidetta sukupuolten kesken, mutta on hyvä tiedostaa naisten kulkema matka.
Taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen.
Taidehistorian professori emerita Riitta Konttinen esitteli hieman näyttelyn taustoja ja kertoi taiteilijatovereista. Konttinen kutsui Schjerfbeckin, Thilénin, Westermarckin ja Wiikin ystävyyttä neliapilaksi. Kaikki olivat kiinni yhteisessä varressa, joka oli taide, vaikka jokainen oli omanlaisensa persoona. Naimattomana naisena oli tuohon aikaan vaikeaa liikkua maailmalla yksin, joten taiteilijatoveruus helpotti ja toi seuraa. Naiset jakoivat ajoittain myös ateljeitaan keskenään. Konttinen piti tärkeänä koko näyttelyä ja nosti esiin eritoten Ada Thilénin, jonka teokset pääsevät ensimmäistä kertaa enemmän esiin. Hänen mukaansa viimeistään nyt on korkea aika huomata kyseinen taiteilija.
Helene S. - Annukka Blomberg.
Kuopio tulee tänä syksynä olemaan täynnä vahvoja naisia, sillä Kuopion kaupunginteatterissa esitetään samaan aikaan taidenäyttelyn kanssa Sirpa Kähkösen käsikirjoittama näytelmä Helene S. - Rakkaudella. Helene Schjerfbeckiä näyttelevä Annukka Blomberg toi avajaisiin maistiaisia näytelmästä pienen otoksen verran. Oli kyllä jälleen kerran ihmeteltävä kuinka ammattilainen pystyy välittämään tunnelman kuin tunnelman tilanteessa kuin tilanteessa. Vaikka otos oli irrotettu kokonaisuudesta, se kosketti ja oli sillä hetkellä täysin totta. Katkeruus taiteen vieroksumisesta, sydänsurut rakkauden menettämisestä, mutta samalla vahvuus ja ylpeys oman taiteellisen tien ja väripaletin löytämisestä.
Musiikista vastasi Mari Hiltunen.
Tämä oli yksi onnistuneimmista avajaiskokonaisuuksista joissa olen käynyt. Kaupungintalolta siirryimme taidemuseoon katsomaan itse näyttelyä ja olihan se vaikuttava. Sitä on niin pitkään ollut nykytaiteen silmälasit silmillä, että paluu taiteen historiaan teki hyvää. Näyttelyssä oli paljon yksityisomistuksessa olevia teoksia, jotka olivat itselleni aivan uusia, joten tarvitsen useamman käyntikerran kokonaisuuden hahmotukseen. Varsinaiset näyttelyn avajaiset aiheuttivat kenties Kuopion taidemuseon suurimman avajaisyleisöryntäyksen. Onneksi ehdin omalta osaltani kiertää näyttelyn suht rauhassa ennen kuin ihmiset joutuivat todella jonottamaan näyttelytiloihin. Pakenin paikalta siinä vaiheessa kun tuntui, että tiloissa ei voinut liikkua ilman että olisi koko ajan pitänyt pyydellä anteeksi liikkumistaan.

Mutta palaan vielä paikalle. Kenties tekin saatte sitten maistiaisia itse näyttelystä.... ;)

Taiteilijatoveruutta: Helene Schjerfbeck, Ada Thilén, Helena Westermarck ja Maria Wiik 
Kuopion taidemuseossa 6. tammikuuta 2015 saakka.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että sinut oli kutsuttu avajaisiin! Hieno paikka (paikat) ja varmasti upea tilaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukki: Olin otettu kutsusta, harvoin tulee kyseisessä juhlasalissa käytyä. Nuo kattokruunut olivat myös upeita. (Sain taas kerrytettyä kattokruunukuvastoani yhdellä otoksella.) Kokonaisuutena tilaisuus toimi: tila, näyttelyn teema, tarjoilut, musiikki ja ote näytelmästä. Ja itse näyttely on huikea.

      Poista
  2. No kylläpäs näyttää mahtipontisilta avajaisilta! En tarkoita negatiivisesti. Hienot puitteet. Kävin katsomassa näyttelyn Hämeenlinnassa ja pidin kovasti näyttelystä. Oli myös mielenkiintoista, että samana päivänä kävin vielä Visavuoressa, jossa oli esillä vastaavanlaisesta ja suunnilleen samaan aikaan vaikuttaneiden miestaiteilijoiden toveruudesta. Näyttely kertoi Emil Wikströmin ja ystäviensä Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Eero Järnefeltin yhteisistä vuosista Pariisissa 1800-luvun lopussa. Myös siihen näyttelyyn oli koottu esim. kyseisten taiteilijoiden töitä samoista aiheista - kuten oli Hämeenlinnankin näyttelyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari: Kyllä, hienot puitteet oli avata Taiteilijatoveruutta. Sinulla on ollut hyvä yhdistelmä vertailla mies- ja naistaiteilijoiden toveruutta. Oli hassua huomata, että en erottanut taiteilijoiden teoksia toisistaan vaikka kuinka yritin jos olivat maalanneet samaa aihetta. Piti luntata lapuista että mikä näistä nyt on Wiikkiä ja mikä Westermarckia.

      Poista